Sodat ja konfliktit mielletään maskuliinisiksi, ja kärsimys liitetään ensisijaisesti miehiin. Kärsijöitä ovat kuitenkin myös kotiin jäävät, koska heidän pitää työntää tunteensa syrjään, ja sodasta palaa traumatisoituneita miehiä. Miten feministinen ulkopolitiikka voi auttaa maita psyykkisessä jälleenrakentamisessa – ja miten huolehditaan, ettei naisten ja vähemmistöjen asema romahda kriisin jälkeen? Silti muuallakin kuin kriisimaissa poljetaan naisten oikeuksia. EU:hun kuuluu abortin edelleen kieltäviä maita, Euroopassa leviää antigender-liike ja pohjoisen hyvinvointivaltioissa pahoinpidellään naisia. Olisiko Suomella edes varaa sitoutua feministiseen ulkopolitiikkaan?

Feministisellä ulkopolitiikalla tuetaan naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen asemaa ja osallisuutta maailmalla, mutta miten sen onnistumista mitataan? Koko termin keksinyt Ruotsi luopui viime vuonna virallisesti feministisestä ulkopolitiikasta, miksi siis Suomen pitäisi sitoutua siihen? Feminististä ulkopolitiikkaa arvostellaan joskus ja varsinkin maanpuolustukseen liittyvissä asioissa pehmoiluksi, vaikka tasa-arvo, demokratia ja rauha kulkevat usein käsi kädessä. Naisjärjestöjen keskusliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja Saara-Sofia Sirén sekä vuoden pakolaisnaiseksi vuonna 2017 valittu iranilaistaustainen projektipäällikkö Bahar Mozaffari keskustelevat siitä, miksi naisten asema vaikka Afganistanissa, Iranissa tai Ukrainassa on meidän kaikkien asia.